15.4.2011

Matkalla kotona


Luin kerran jostain (en koskaan muista mitä olen lukenut mistäkin ja milloin), että suomalaiset ovat erityisen taipuvaisia tutkimaan reviirin saavuttuaan uuteen paikkaan, ennen kuin asettuvat aloilleen. Kun siis suomalainen saapuu esimerkiksi joihinkin juhliin vieraaseen huoneistoon tai tilaan, hän kiertelee, haistelee ja katselee sen läpi ennen kuin asettuu istumaan tai seisoskelemaan jonnekin. Kaipa tuo on ihmisille yleensäkin tyypillistä, tiedä sitten miksi suomalaisille tavallista tyypillisempää, jos on. Joka tapauksessa tunnistan ilmiön: on turvallisempi olo ja helpompi rentoutua, kun tuntee edes pintapuolisesti paikan jossa on ja osaa suhteuttaa itsensä siihen.

Koska kammoan lentämistä, olen matkustanut paljon junilla ja laivoilla. Olen myös matkustanut aika paljon yksin. Miten pitkillä ja/tai yksinäisillä matkoilla voi tehdä olonsa kotoisaksi?

Periaate on sama kuin kotona: levittäydytään mahdollisimman nopeasti, näkyvästi ja laajalle. Ensin tietysti suoritetaan se reviirin tutkinta, eli etsitään vessa ja koeistutaan se, pestään kädet, jolloin hanan toiminta ja pyyhkeen/käsipaperin sijainti tulevat selviksi, lorautetaan ehkä vähän vettä suihkustakin jotta nähdään toimiiko se ja miten (hyvin), selvitetään missä on ravintolavaunu tai miten ovi- tai penkkimekanismi tämän maan tällaisessa junassa toimiikaan, miksi parvekkeen ovi ei aukea vaikka väännän avainta kuinka, ja niin edelleen. Sitten, kun välttämättömin on selvitetty, aloitetaan kotiutuminen eli sotkeminen. Niin kauan kuin ympäristössä ei ole jälkiä itsestä, se ei tunnu kotoisalta. Ja toisaalta pienikin merkkaaminen voi jo tehdä kodin.

Junassa läpi Hollannin.

Työntekoa pärnulaisessa hotellissa.

Työntekoa tukholmalaisessa vuokrahuoneistossa.

Lomailua oslolaisessa perhemajoitushuoneessa – joka oli kodikas jo valmiiksi.

Sadepäivän viettoa pariisilaisessa vuokrahuoneistossa.

Kuinka olla kotonaan Louvressa.

Kesäisessä varsinaissuomalaisessa saaressa on helppo olla kotonaan.


Kirjoituksen otsikko on viittaus Ritva Hapulin teokseen "Matkalla kotona – Kyllikki Villan matkapäiväkirjoista", Faros 2008.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti